Vaikka Timehousella katsomme mieluiten tulevaan, on joskus hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistella menneitä.
Istahdimme alas Timehousen perustajan ja nykyisen toimitusjohtajan, Kristian Töyrän, kanssa juttelemaan siitä, miten Timehouse sai alkunsa, miltä teknologia-alan yrityksen pyörittäminen 80-luvulla näytti ja mitä tämä perintö merkitsee meille tänä päivänä.
Paljon on muuttunut, mutta tämä vaiheikas historia on iso osa Timehousen perimää. Sukelletaan siis hetkeksi tämän ”olipa kerran” -tarinan pariin.
Miten kaikki alkoi
Kuvittele kolme 17-vuotiasta Espoolaisen omakotitalon yläkerran kotitoimistossa 1980-luvulla. Tietokoneet olivat juuri yleistymässä ja kaikki tuntui mahdolliselta. Siellä Timehouse sai alkunsa.
Ystävykset Kristian Töyrä, Petteri Heiskari ja Janne Suvanto, jotka innokkaina nuorina halusivat tutkia uudenkarheaa ohjelmointimaailmaa, löivät viisaat päänsä yhteen ja alkoivat pohtia yrityksen perustamista.
Timehouse (alkujaan nimellä Top Team) saavutti varhaista ohjelmointimenestystä kehitettyään reaaliaikaisen strategiapelin Vihreä Kristalli, joka oli myynnissä Helsingin asematunnelissa, Chipper-nimisessä videopelimyymälässä vuonna 1986. Onnistuneen videopelin valmistus innosti Kolmikkoa luomaan lisää – ehkä nyt oli aika perustaa oikea yritys?
Mutta ensin tarvittiin asiakkaita.
”Tuohon aikaan Suomessa oli aakkosjärjestyksessä olevia yrityshakemistoja, joita tuli koteihin paperisina kirjoina. Päätimme aloittaa asiakashaun sieltä. Ryhdyimme soittamaan kylmäpuheluita, mutta aloituspiteeksi valikoitui A-kirjaimen sijasta hakemiston viimeiset sivut. Yksi ensimmäisistä puheluista meni WSOY:lle”, Kristian muistelee.
WSOY (Werner Söderström Osakeyhtiö), arvostettu suomalainen kustantaja vuodesta 1878, oli juuri muutamaa kuukautta aiemmin perustanut oman mikrotietokoneosastonsa. Heistä tuli yksi Timehousen ensimmäisistä ja tärkeimmistä asiakkaista.
Ohjelmointi oli tuolloin uutta, ja WSOY:llä ymmärrettiin heti, että Kristianin ja hänen ystäviensä ideassa oli potentiaalia. Kristian muistaa esitelleensä Timehousen useille henkilöille WSOY:lla, ja puhelu ohjattiin osastolta toiselle positiivisissa merkeissä.
Lopulta Kolmikko sai keskusteluajan mikrotietokoneosastolle, jossa heitä oli vastassa Jouko Riikonen. Hän näki heti, että näillä nuorilla saattoi olla osaamista viedä WSOY:tä kohti julkaisutoiminnan uutta aikakautta. Timehousen tiimi kutsuttiin talvella 1986 esittelemään ideansa Helsingin pääkonttorille, ja luminen matka sinne oli jokaisen askeleen arvoinen. Muutaman WSOY:lle tehdyn pilottiluontoisen peliprojektin jälkeen loppu oli historiaa.
Vuosien varrella yhteistyö syveni niin, että Kristianilla oli lopulta oma toimisto kustantamon pääkonttorissa. Kaikki alkoi siis yhdestä onnekkaasta puhelusta Jouko Riikoselle…
”Mikä minusta tulee isona?”
Kelataan aikaa vielä hieman taaksepäin. Puheluun johtanut polku oli alkanut jo vuosia aiemmin. Kristian muistaa löytäneensä noin 10-vuotiaana kirjoittamansa päiväkirjan, jossa oli kirje Petterille uudesta harrastuksesta: ohjelmoinnista.
Todellisuudessa ohjelmointi-innostus oli saanut alkunsa jo aiemmin Kristianin isän, Simo Töyrän, kautta. Simo oli suomalainen ohjelmoinnin ja tietotekniikan pioneeri, joka valtiolla työskentelyn lisäksi oli yksi suomalaisen FAS-ohjelmointikielen pääkehittäjistä. Hän toi usein tietokoneita kotiin, ja niiden korjailusta tuli Kristianille rakas harrastus.
”Soittelin isälle töihin jatkuvasti, kun aloin säätää tietokoneiden kanssa. Hänen sihteerinsä vastasi yleensä puhelimeen ja isäni saattoi tulla tärkeistäkin kokouksista selittämään, miten vaikkapa silmukka tehdään. Kerran sihteeri taisi kyllästyä soitteluuni ja käski kerätä kaikki kysymykset yhteen ja esittää ne kerralla, kun isä tuli kotiin!”, Kristian nauraa.
Timehousen teinivuodet
Hypätään takaisin 80-luvulle. Keväällä 1987, kun tärkeä asiakas oli jo saatu, oli aika hankkia oikea toimisto. Ensimmäinen Timehousen toimitila löytyi Kauniaisista, vanhasta kunnantalosta.
”Vaikka rakennus oli huonokuntoinen ja purku-uhan alla, siitä tuli kotimme aina vuoteen 2002 asti.
Alkuvaiheessa Timehouse oli todellakin sekoitus ystäviä ja työntekoa – kaikki viettivät paljon aikaa yhdessä. Vähitellen yrityksen piti kuitenkin ’aikuistua’, kun ihmisten elämäntilanteet alkoivat muuttua.”
Ohjelmointi elämäntapana
Lähes 40 vuotta ohjelmointia on jättänyt jälkensä. Kristian kertoo:
”Koodaus on minulle kuin vastapaino muulle elämälle. Kun ohjelmoin, joudun siirtymään täysin erilaiseen tilaan ja flow’hun. Jokaisella koodarilla on oma metodinsa keskittyä. Pitkä ura ohjelmoijana vaikuttaa väistämättä siihen, miten ajattelee.”
Teknologia-alalla mukana oleminen näin pitkään on ollut myös aikamatka erilaisten trendien ja muotisanojen läpi. ”Monia termejä, kuten tekoäly ja koneoppiminen, viljellään ja väärinkäytetään paljon. Me olemme olleet edelläkävijöitä jo pitkään ja vuosikymmenten mittainen työskentelymme ohjelmoinnin parissa pohjautuu tietoon ja oppeihin, ei mainoslauseilla ratsastamiseen. Emme tee ratkaisuja vain näön vuoksi – niiden täytyy aina palvella jotain käyttötarkoitusta.
Käytännön esimerkki tästä on luomamme neuroverkon hyödyntäminen valtavien digitaalisten aineistojen nopeaan ja automaattiseen lajitteluun tavalla, joka olisi ihmiselle työlästä ja hidasta. Teknologian hienous on siinä, että se vapauttaa aikaa luovuudelle ja niille hetkille, joissa ihmisen päätökset todella merkitsevät.
Timehouse tänään ja tulevaisuudessa
Miten Timehousen historia vaikuttaa meihin tänä päivänä? Yksi meille edelleen keskeinen asia on ystävyys sekä pitkäaikainen yhteistyö ihmisten kanssa, jotka tunnemme ja joihin luotamme. Ihmislähtöinen työskentelytapamme on muovannut tekemisestämme sitoutuvaa ja pitkäjänteistä.
”Toimintatapamme mukaisesti viemme asiat aina loppuun asti ja emmekä kavahda ennakoimattomia haasteita. Painopisteemme tekemisessämme on luoda asiakkaillemme luotettavia, pitkän tähtäimen ratkaisuja.”
Visiomme ei voi olla aivan tuulesta temmattu: Timehouse kukoistaa edelleen, jatkaen samalla strategialla yli 35 vuoden jälkeen.
